Maailmaa parannetaan myös kolmipäiväisellä murretorilla

Murretori on ollut olennainen osa Kuopion kesäistä torielämää koko tämän kuluvan vuosituhannen ajan ja niin myös tänä kesänä. Savon kielen seuran järjestämä kolmipäiväinen murreiloittelu alkaa Kuopion kauppatorilla ensi viikona torstaina 5.7. ja päättyy lauantaina 7.7. Puhetta ja musiikkia on tarjolla päivittäin puolisentoista tuntia klo 12-13.30. Jos ei maailma puhumalla paranne, niin ainakin se tuntuu hetken aikaa hauskemmalta.

Kun Kuopiossa ja Savossa ollaan, niin päällimmäisenä kuuluu torilla väistämättä savon murre kaikin maustein tämän vuoden murremestarin Keijo Karhusen ja muiden tunnustettujen murteenpuhujien johdolla. Mutta samaan kuoroon mahtuu toki myös maan muitten murteitten edustajia aina Suomen Turkua myöten. Eri toten päätöspäivälle lauantaille on valmisteltu tuhti karjalainen kattaus, kun on laskettu, että jopa joka viidennellä savolaisella on juuria Karjalassa.

Suomen murremestaruuskilpailuissa on nyt välivuosi, mutta takavuosilta menestystä on tullut savolaisille roppakaupalla. Esimerkiksi vuosi sitten Savon kielen seuran joukkue voitti joukkuemestaruuden..

Murre ei kuulu vain puheessa, vaan yhtä lailla se tulee esiin myös laulussa ja soitossa. Murretorilla musiikkia savolaiseen tapaan kuullaan muun muassa Kuopion pelimanneilta ja Nilsiän pussihousukerholta. Lukuhaluisille torilla on tarjolla savolaista kirjallisuutta.

Keijo Karhusesta Savon vuoden 2018 murremestari

Naisen nauru väärällä hetkellä on koitunut monen miehen turmioksi, mutta Keijo Karhusen kohdalla tuo nauru osui onneksi kohdalleen. Naisten kauneudenhoitoon tarvittavan valokynän hankinnasta kertovalla jutullaan kuopiolainen ex-poliisi tarinoi itsensä Savon vuoden 2018 murremestariksi Kuopiossa lauantaina maaliskuun 17. päivänä.

Kisapaikalle Kuopion kaupunginkirjastoon saapunut naisyleisö nauroi silmät vesissä Karhusen monivaiheiselle ostosmatkalle, jossa valokynän hakijalla itselläänkään saati kisan miespuolisilla seuraajilla ei ollut etukäteen tietoa, mikä naisväen kaipaama valokynä on ja mihin sitä käytetään.

Karhunen oli jo poliisitoimessaan tunnettu hyvästä supliikistaan samaan tapaan kuin hänen poliisi-isänsäkin. Uusi mestari on sukuselvä savolainen sillä lisäyksellä, että äiti on viipurilaisia. Vuodesta 2017 lähtien Karhunen on ollut mukana Savon kielen seuran hallituksessa. Hän on harrastanut aktiivisesti kirjoittamista ja sopivasti ennen murremestaruutta hän sai valmiiksi ensimmäisen runokokoelmansa Aurinko sammui ihoni alle.

Vuoden 2018 murremestaruuskisaan osallistui seitsemän henkeä, neljä miestä ja kolme naista. Kilpailussa tehtiin iloista historiaa, kun mukaan oli saatu ensimmäistä kertaa savvoo huastava nuori. Vasta 10-vuotias Alma Nucci oli samalla myös ensimmäinen toisen polven edustaja kilpailussa, sillä hänen ”napolinsavolainen” isänsä oli mukana kaksi vuotta sitten ja myös voitti kisan.

Alma Nucci kertoi runomuodossa savolaisesta ja kuopiolaisesta elämänmenosta ja sai raadilta kunniamaininnan reippaasta esityksestään. Muutoin kilpailussa nimetään vain voittaja eikä panna muita esityksiä sen kummemmin paremmuusjärjestykseen. Miksi panisikaan, kun esitykset ovat yleensä hyviä. Savon Sanomat kokosi esityksistä kuvakoosteen, joka on nähtävissä lehden verkkosivuilla.

Keijo Karhusen ja Alma Nuccin lisäksi murrenäytteitään olivat antamassa iisalmelaiset Elina Siirola ja Teemu Oinonen, lapinlahtelainen Jouko Hiltunen ja kuopiolaiset Veikko Itkonen ja Maija Heikkinen.

Tuomaristona olivat Savon kielen seurasta Tuula Ollila ja Auli Poutiainen sekä kolmantena vuoden 2017 murremestari Saara Koskinen. Savon kielen seuran vuosikokouksessa annettiin Seppo Konoselle valtakirja jatkaa seuran puheenjohtajana, ja myös seuran hallitus säilyi pääosin ennallaan.

Rieska-Kallen runosuoni sykki myös Karjalalle

Jos Siilinjärven Pöljältä lähteneeltä Kalle Väänäseltä on riittänyt savolaisille ”sanarrieskoo” jo vuosikymmeniksi hänen kuolemansa jälkeenkin, niin yhtä lailla tämän Rieska-Kalleksi sanotun sanantaitajan sydän sykki lämpimästi myös Karjalalle ja etenkin sen pääkaupungille Viipurille. Miksei olisi sykkinyt, kun juuri Viipuri oli hänen kotikaupunkinsa heti kolmivuotiaasta lähtien.

Sykähdyttävä näyttö Kallen karjalaisuudesta saatiin sotavuosina, kun suomalaiset olivat jatkosodan alussa saaneet takaisin Karjalan kannaksen. Tällöin pääsi myös Kalle taas kesämökilleen vetämään salkoo karjalaisten punamustan viirin, vaikka keltamustaakin olisi toki ollut tarjolla. Riemun tunnoissaan hän riimitteli sotavuosien suosikki-iskelmän Eldankajärven jään sävelmään Viipurilaisen evakon ilolaulun.

Karjalalle Kalle pysyi uskollisena myös sen jälkeen, Viipurissa alkanut luonnontieteitten opetus jatkui nyt Lappeenrannassa.

Kalle Väänäsen syntymästä on kulunut nyt maalaiskuussa 130 vuotta, ja Pöljän kyläyhdistyksen ja Savon kielen seuran mielestä on syytä muistaa savolaisen murrerunon mestaria ja savolaisen heimohengen luojaa hänen kotikylällään.

Monipuolisessa ja värikkäässä Pöljän pojassa riittää muistelemista tilaisuudessa, joka alkaa Pöljän talolla perjantaina 23.3. klo 18.

Illan ”avaintodistajana” on professori Ossi Lindqvist, jolle Kalle tuli hyvinkin tutuksi kouluvuosina Lappeenrannan lyseossa. Runollista savolaista sannarrieskoo taritsevat Esko Mykkänen, Aira Roivainen, Kati Ruuskanen ja Heikki Suhonen. Tämän päivän savolaista suunmakkeeta tuo mukanaan tuore murremestari Keijo Karhunen.

Ja kun Kallesta puhutaan, ei voi unohtaa myöskään hänen laulujaan. Niitä esittää nilsiäläinen Kyösti Hartikainen yhtyeen säestyksellä. Savon kielen seuran puheenjohtaja Seppo Kononen juontaa tilaisuuden.

Pöljän talolle kootaan myös näyttely Väänäsen kymmenistä teoksista, ja kyläyhdistys huolehtii kahvituksesta.